Oletko koskaan pysähtynyt huomaamaan, millaista tarinaa mielesi kertoo sinulle päivän aikana? Usein ajatukset kulkevat taustalla lähes huomaamatta. Ne kommentoivat, arvioivat, muistelevat ja ennakoivat. Joskus ne kannustavat lempeästi eteenpäin, joskus taas kuiskaavat asioita, jotka saavat olon pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.
Juuri siksi ajatuksilla on yllättävän paljon valtaa. Kun jokin ajatus toistuu tarpeeksi usein, se alkaa vähitellen tuntua todelta. Keho ja hermosto voivat ottaa sen vastaan kuin totuutena, vaikka kyse olisi alun perin vain ohimenevästä ajatuksesta tai jonkun toisen mielipiteestä.
Toisinaan ajatukset tulevat ulkopuolelta. Kun samaa kuulee riittävän usein, siihen alkaa helposti uskoa itsekin, ja ennen pitkää samaa ajatusta jatkaa omassa mielessään. Tämä kaava on varmasti monelle tuttu jo lapsuudesta. Joku aikuinen on saattanut olla jotakin mieltä lapsen kyvyistä tai ominaisuuksista, ja riittävän toiston kautta siitä on voinut muodostua lapselle oma totuus, joka on jatkunut pitkälle aikuisuuteen.
Yhdestä ajatuksesta voisi helposti ajatella, ettei sillä ole niin väliä. Se on ihan totta, ei yksittäinen ajatus välttämättä muuta mitään. Ihmisen mielessä kulkee kuitenkin valtava määrä ajatuksia joka päivä. Kaikenlainen ajatteleminen on niin automaattista, ettei sitä yleensä edes huomaa. Lisäksi huomattavan suuri osa päivän ajatuksista on aivan samoja kuin edellisenä päivänä. Ja sitä edellisenä.
Siksi merkityksellistä ei ehkä olekaan se yksi satunnainen ajatus, vaan se, millaiset ajatukset päivästä toiseen toistuvat. Ovatko ne kannustavia vai lannistavia? Onko valittamisesta tullut automaatio, jossa mikään ei koskaan ole hyvin? Vai voiko ajatusten taustalla olla luottamus siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja vaikeatkin asiat voivat lopulta kääntyä paremmaksi?
Ihminen ei voi aina valita sitä, millaisia ajatuksia mieleen ensimmäisenä nousee, mutta hän voi opetella valitsemaan, mihin ajatuksiin tarttuu ja mitä alkaa vahvistamaan. Vaikka lapsena olisi sanottu mitä tahansa, sen ei tarvitse olla lopullinen totuus. Vaikka aikuisena joku olisi ollut mitä mieltä tahansa, sekään ei määritä sitä, kuka ihminen todella on.
Ajatteluaan voi alkaa vähitellen kääntää toiseen suuntaan. Kun tietoisen harjoittelun kautta alkaa arvostaa itseään, riittävän toiston jälkeen sen totta vieköön uskoo. Olo muuttuu kevyemmäksi, tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi. Kun arvostus itseä kohtaan alkaa tuntua oikeasti omassa olemuksessa, se näkyy usein myös ulospäin. Oma sisäinen energia on muuttunut, ja ympäristö alkaa vastata siihen eri tavalla.
Oman ajattelun muuttaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Moni uskomus on tallentunut niin syvälle alitajuntaan, ettei sitä sieltä välttämättä tunnista. Siksi omia reaktioita ja mieleen nousevia ajatuksia kannattaa kuunnella lempeän uteliaasti. Usein ne näyttävät, millaiset vanhat käsitykset omaa elämää ohjaavat ja missä kohtaa olisi ehkä aika valita toisin.
Ajatustensa tarkkaileminen on ensimmäinen askel, jonka jälkeen niiden suuntaa voi myös muuttaa. Uusi ajattelutapa ei synny hetkessä, vaan vaatii toistoa. Paljon lempeää toistoa. Ajan kanssa se siirtyy pikkuhiljaa syvemmälle ja muuttuu uudeksi tavaksi katsoa itseä, elämää ja mahdollisuuksiaan. Tämä kaikki vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä, mutta on ehdottomasti kaiken vaivan arvoista.
0 kommenttia