Kroppa, vartalo, tomumaja, temppeli…
Keho yhdistää meidät tämän maailmaan ja tähän elämään. Kehon hyvinvointi on myös ratkaisevassa osassa siinä, koemmeko elämämme olevan laadukasta vai ei. Jos keho ei voi hyvin, emme me muutenkaan voi hyvin.
Kun keho kokee voimakasta kipua, se valtaa helposti alleen kaiken muun. Kun se kipu vie kyvyn liikkua normaalisti, vasta sitten huomaa miten itsestään selvänä on pitänyt sitä asiaa, että keho pystyy kuljettamaan meitä eri paikkoihin silloin kun haluamme.
Nykymaailmassa on valtavat ulkonäköpaineet. Sopivan hoikka keho yhdistetään terveyteen ja vetovoimaan. Kasvojen ”pitäisi” olla tasaisen väriset, sileät ja symmetriset. Usean mielestä jossain kohdassa itseä on aina vikaa, jostain kohdasta on liian iso ja toisesta kohtaa liian pieni. Pienet ”virheet” piilotetaan erilaisilla keinoilla, ja ääritapauksessa käydään kosmeettisissa toimenpiteissä lisäämässä täytettä jonnekin ja poistamassa liikaa jostakin muualta.
Naisihmisenä koen hiljaisen oletuksen, että työelämässä ”kuuluisi” esimerkiksi meikata. Että se olisi vastapuolen huomioimista, ja tarkoituksenomainen valinta esittää itsensä mahdollisimman parhaimmillaan. Tämän sijasta olen valinnut toisin. Esiinnyn ihan omalla naamallani ilman tarvetta peitellä mitään, avoimesti, luonnollisesti ja persoona edellä. Kovin tärkeisiin menoihin saatan laittaa meikkivoidetta ja puuteria, joten täysin puritanisti en ole minäkään.
Nuorena meikkasin voimakkaasti ja se tuntui siihen aikaan oikealta tavalta toimia. Mikä sitten erottaa nykytilanteen menneisyydestä, on itsevarmuus. Olin silloin todella epävarma itsestäni, en ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja halusin sopia joukkoon. Tätä epävarmuutta pyrin piilottamaan naamion alle, mutta ikävä totuus on se, että ei se auttanut.
Ilman itsensä hyväksyntää ei tule mikään määrä meikkiä, muotoilevia alusvaatteita tai kosmeettisia toimenpiteitä riittämään. Aika löytyy joku kohta jota pitää parannella tai korjata. Kukaan muu ei tuomitse toisen ihmisen ulkonäköä, se on vain ihminen itse. Ja jos joku muu niin tekisikin, se heijastaa vain hänen omia epävarmuuksiaan ja on aina arvostelijan itsensä oma ongelma. Ymmärrettävästi sellainen herättää silti epävarmuutta, ellei ole hyväksynyt itseään kaikin puolin ja täysin.
Vaikka olisikin itsevarma ja hyväksynyt itsensä, voi silti edelleen meikata. Toisille se sopii, eikä siinä ole mitään pahaa. Se on osa toisten persoonaa, ja siinä tapauksessa heille oikea tapa toimia. Mutta jos sillä peittää epävarmuuttaan kuten minä tein, ei ongelma ole silloin naamassa, vaan paljon syvemmällä.
Meillä on tässä elämässä vain tämä yksi keho, eikä ole yhdentekevää miten sitä kohtelemme. Keho haluaa voida hyvin, kuljettaa meitä paikkoihin ja kokea tunteita, mielihyvää, nautintoa. Se haluaa olla vetreä ja elinvoimainen, saada sopivaa ravintoa ja sopivasti liikettä. Se haluaa saada lempeyttä osakseen, kauniita ajatuksia ja rakkautta. Jokainen poimu, muoto ja uloke on yhtälailla rakkauden arvoinen.
Katso itseäsi lempeydellä. Hyväksy jokainen puolesi juuri sellaisena kuin se on. Rakasta itseäsi ehdoitta, niin itsesi rakastaa sinua takaisin. ❤️
0 kommenttia