Maadoittuminen tarkoittaa yhteyttä omaan kehoon ja siihen maahan, jonka pinnalla elämme. Se on tavallaan perusta, josta kaikki alkaa. Kun maadoitus on kunnossa, olo tuntuu vakaammalta ja kokonaisvaltaisesti eheämmältä. Ajatus kulkee selkeämmin, mieli pysyy helpommin tasapainossa ja oma sisäinen voima tuntuu vahvemmalta, vaikka elämässä tulisi vastaan myös vastoinkäymisiä.
Luontoyhteys on yksi helpoimmista tavoista auttaa kehoa maadoittumaan. Paljain jaloin nurmikolla tai hiekalla käveleminen, luonnonvesissä uiminen ja metsässä kuljeskeleminen ovat kaikki hyviä keinoja vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja ympäröivään maailmaan. Myös luonnon ja maisemien katselu voi riittää. Voi istua nurmikolla ja huomata, kuinka pörriäiset surisevat kukasta toiseen, katsella puita ja tuntea niiden järkähtämättömän voiman ja viisauden. Kivissäkin tuntuu olevan tiivistyneenä suuri määrä elämän energiaa, ja niiden erilaisuutta on rauhoittavaa tutkia ihan kaikessa hiljaisuudessa.
Maadoitus auttaa kehoa toimimaan luonnollisella tavalla, ja oman kokemukseni mukaan sama toimii myös toiseen suuntaan. Kun uni- ja ruokailurytmi ovat riittävän säännölliset, kehon toiminta tasapainottuu ja maadoitus säilyy helpommin. Perusasioilla on siis tässäkin yllättävän suuri merkitys.
Energiatasolla maadoitus auttaa elämän energiaa virtaamaan vapaammin kehon läpi. Maasta kulkee energiaa ylöspäin, ja jos tämä yhteys heikkenee, myös luonnollinen energiavirtaus voi tuntua häiriintyvän. Energeettisesti maadoitus toimii myös eräänlaisena jätekanavana. Sen kautta voi tietoisesti päästää takaisin kiertoon sellaista, mikä ei tunnu omalta tai tarpeelliselta.
Maadoittumista voi tukea myös visualisoimalla. Voi esimerkiksi kuvitella, että jalkapohjista kasvaa juuret syvälle maan sisään. Näiden juurien kautta virtaa tasapainottavaa energiaa jalkojen kautta omaan energiakenttään. Sen jälkeen samaa reittiä pitkin voi antaa vanhan ja tukkoisen energian palata takaisin maahan. Oma energia uudistuu, ja olo voi tuntua vakaammalta ja kevyemmältä.
Itse käytän useimmiten kauan sitten oppimaani tekniikkaa, jossa visualisoin valopilarin omasta kehostani aina maan keskipisteeseen asti. Sen kautta on helppoa siirtää itselle tarpeettomat energiat takaisin kiertoon. Minulle se on yksinkertainen ja toimiva tapa palauttaa olo vakaammaksi.
Loppujen lopuksi tekniikalla ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä on kuunnella itseään ja huomata ne hetket, jolloin oma olo ei tunnu aivan tasapainoiselta. Silloin voi pysähtyä kysymään: Mitä kaipaan juuri nyt? Tuntuuko olo levolliselta? Olenko väsynyt? Kaipaanko ruokaa, unta, luontoa, liikettä vai vain pientä rauhoittumisen hetkeä?
Maadoituksesta huolehtiminen näkyy omassa olossa energiana, inspiraationa, tasapainona ja yleisenä luottamuksena elämään, universumiin ja kaikkeen. Se ei ole suorittamista tai yksi oikea tekniikka, vaan ennen kaikkea paluuta takaisin omaan kehoon, tähän hetkeen ja siihen tunteeseen, että maa kyllä kantaa.
0 kommenttia