Moni varmaankin tunnistaa tämän ilmiön: ystävä tekee virheen ja sanomme hänelle, että ei se mitään, sellaista sattuu. Kun teemme itse virheen, sisäinen puhe on helposti kaikkea muuta kuin lempeää.
Silti virheet, epäonnistumiset ja keskeneräisyys kuuluvat ihmisyyteen. Kukaan ei ole täydellinen, eikä täydellisyyteen pyrkiminen yleensä tee elämästä yhtään helpompaa. Päinvastoin, silloin on luvassa enemmänkin vain turhautumista ja negatiivista puhetta itseään kohtaan.
Ehkä osa tätä elämää onkin opetella hyväksymään myös oma keskeneräisyys. Kompuroimisia tapahtuu, välillä ne voivat vähän sattuakin, mutta sen jälkeen noustaan, kasataan itsemme ja jatketaan eteenpäin.
Itselle kauniisti puhuminen on olennainen osa hyvinvointia. Kyllähän me oikeasti haluamme voida niin hyvin kuin se on mahdollista, vaikka oma toimintamme välillä tuntuukin sabotoivan sitä. On vaikea kuvitella hyvinvoinnin kasvavan ympäristössä, jossa kuuluu jatkuvasti arvostelua, haukkumista ja muita negatiivisia ilmaisuja. Vaikka se kaikki tulisikin vain itseltä.
Tässä kohtaa sisäinen puhe ei ole enää vain yksittäisiä sanoja, vaan tapa, jolla rakennamme omaa oloamme päivästä toiseen. Lempeys itseään kohtaan vaikuttaa moneen asiaan: siihen, miten suhtaudumme virheisiimme, miten nopeasti löydämme takaisin tasapainoon ja millaista olotilaa kannamme mukanamme.
Puhutaan sellaisesta asiasta kuin värähtelytaajuus. Siitä, minkälaiselta oma energia sisällä tuntuu. Mitä tunteita tuntee, mitä fiilistä ympärilleen heijastaa. Esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja hyväksyntä värähtelevät korkeammilla taajuuksilla ja tuntuvat kevyemmiltä. Sen sijaan pelko, viha ja epätoivo värähtelevät matalammilla taajuuksilla, jolloin niiden aiheuttama tuntemuskin on raskaampi.
Ympäristö vastaa omaan energiaamme heijastamalla samankaltaista takaisin. Toisin sanoen, jos oma energia on jatkuvasti huolestunut ja näkee uhkakuvia kaikkialla, sekä ajattelee että kaikki mahdollinen menee pieleen kuitenkin, sitä alkaa helposti myös huomata ympärillään lisää samanlaista. Huoli, uhkakuvat ja epäonnistumisen odotus alkavat ruokkimaan itse itseään ja kierre on valmis.
Kun oman sisäisen puheen onnistuu muuttamaan arvostelevasta kannustavaksi, oma olo paranee huomattavasti. Luottamus elämää ja tulevaisuutta kohtaan kasvaa olennaisesti vaikka välillä tulisikin vastoinkäymisiä eteen. Toisinaan niitä tulee, mutta niistä jatketaan ajatuksella: jotain paljon parempaa on tulossa.
Jos tavoitteena on oma kehittyminen, oppiminen ja kasvaminen, ne toteutuvat huomattavasti helpommin lempeydestä käsin. On aika vaikeaa päästä elämässä eteenpäin, jos oma sisäinen puhe on vain arvotonta ja lannistavaa. Ei silti mahdotonta, mutta hankalampaa.
Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen. Sano itsellesi: ei se mitään. Anna itsellesi anteeksi, se on todella voimallista. Teet parhaasi, ja se riittää.
0 kommenttia