Otsikko on peräisin Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima. Kyseinen lausahdus osui ja upposi. Tiedostin heti, miten helposti voi käydä niin, että olen kyllä fyysisesti paikalla, mutta henkisesti jossain aivan muualla.
Olen viime aikoina alkanut ajatella yhä vahvemmin, että läsnäolo tässä hetkessä on melkeinpä kaikkein tärkein taito, jota voimme harjoitella. Mieli harhauttaa meitä helposti pois nykyhetkestä. Se palaa menneisiin tapahtumiin tai hyppää jo valmiiksi tulevaisuuden huoliin. Silloin emme ole täysin siellä missä olemme juuri nyt. Olemme siellä menneisyydessä tai tulevaisuudessa.
Kaikki mitä koemme, tapahtuu lopulta nykyhetkessä. Myös menneisyys oli joskus tämä hetki, silloin kun se tapahtui. Tulevaisuus taas muuttuu todelliseksi vasta sitten, kun se saapuu. Voisi sanoa, että elämä on yhtä loputtomasti jatkuvaa nykyhetkeä.
Toisinaan arkisessa elämässä täytyy välillä ajatella myös menneitä ja suunnitella tulevaa. Se on osa asioiden hoitamista ja kuuluu tähän olemiseen. Olennaista on se, ettei mieli jää asumaan menneeseen tai elä jatkuvasti etukäteen tulevissa huolissa.
Juuri nyt kaikki on hyvin. Juuri nyt ei puutu mitään. Kaikki ei välttämättä tunnu täydelliseltä, mutta juuri nyt voit tiedostaa että olet tässä. Et ole menneisyytesi, etkä ole ne kokemukset jotka menneisyys pitää sisällään. Sinä elät nyt ja olet nyt. Sinä myös selviät tulevaisuuden asioista. Olet selvinnyt kaikesta aina tähänkin asti.
Siksi läsnäolo ei tarkoita sitä, että kaikki keskeneräinen katoaisi tai elämä muuttuisi yhtäkkiä helpoksi. Se tarkoittaa enemmänkin huomion palauttamista siihen hetkeen, jossa oikeasti olemme. Siinä voi olla yllättävän paljon voimaa, myös silloin kun elämä ei tunnu erityisen kevyeltä.
Läsnäolo nykyhetkessä ei ole aluksi välttämättä helppoa. Mieli lähtee helposti muualle, usein aivan huomaamatta. Tätä voi ajatella myös egon toimintana: se haluaa pitää kiinni tutuista tarinoista, huolista ja tulkinnoista. Se haluaa valmistautua tuleviin keskusteluihin pyörittämällä niitä mielessä, ja joskus se keksii kokonaisia keskusteluja, joita ei tulla koskaan käymään. Minun egoni ainakin haluaisi kovin mielellään elää jossain utopiassa, jossa on hyvin vähän kosketuspintaa todellisuuteen.
Läsnäoloa voi kuitenkin harjoitella tietoisella tekemisellä, esimerkiksi käsiä pestessä. Tunne veden virtaus, kuule sen ääni ja huomaa lämpö tai viileys. Tunne käsien liikkeet toisiaan vasten, huomaa saippuan tuoksu. Keskity tapahtumaan kaikilla aisteilla ja anna näiden aistimusten täyttää koko meneillään oleva hetki.
Ajatusten tarkkailu on yksi tehokas tekniikka. Siinä siirrytään omasta ajatusvirrasta sivuun, tarkkailijaksi. Tuntuu kuin mielessä olisi kaksi eri puolta: se joka ajattelee ja se joka tarkkailee näitä ajatuksia. Kun tarkkailijana kysyy itseltään, että ”Mitähän ajattelen seuraavaksi?”, voi hyvinkin käydä niin, että seuraavaa ajatusta saa odottaa yllättävän pitkään.
Läsnäolo tässä hetkessä saattaa kuulostaa hankalalta, tuntua aluksi vaikealta, mutta sitä ei tarvitse oppia kerralla. Jo pieni hetki päivän aikana riittää: yksi rauhallinen hengitys, yksi tietoinen askel tai yksi hetki, jolloin huomaat olevasi juuri tässä ja nyt. Vähitellen läsnäolosta tulee helpompaa saavuttaa, ja pikkuhiljaa se alkaa tuntua mielessä tasapainona ja kehossa vakaampana olona.
0 kommenttia