Yksi henkisyyden harhaluuloista on se, ettei negatiivista energiaa saisi olla. Saa kyllä ja väkisinkin sitä on, koska dualistisessa maailmassa ei voi olla positiivisuutta ilman negatiivisuutta. Negatiivisuutta on ja tulee aina olemaan, eikä siltä voi normaali ihminen välttyä. Siihen ei kuitenkaan tarvitse mennä mukaan, vaan sen sijaan sen voi käsitellä takaisin kiertoon. Nyt kerron miten sen itse teen.
Ihmisten välillä tapahtuu aina silloin tällöin erilaisia konflikteja, fyysisellä tasolla ja energiatasolla. Keskityn tässä siihen energiatasoon.
Kun toinen ihminen haluaa purkaa negatiivisuuttaan minuun, voin todeta energiatasolla, etten ota sitä vastaan. Kuvittelen tämän negatiivisen energian ikään kuin harmaaksi pilvimassaksi välillämme. Totean sille massalle, että sinä kuulut hänelle, et minulle. Sen jälkeen vetäydyn takaisin omaan energiaani suojaan, ja annan sen massan mennä sinne mistä tulikin. Näin minun ei tarvitse käsitellä muiden tunteita, vaan ne jäävät käsiteltäväksi sille jolle kuuluvatkin. Näin en myöskään estä toisen kasvua omalla polullaan, vaan annan myös hänelle mahdollisuuden kehittyä.
Toisinaan huomaan, että negatiivisuutta on tarttunut ympäristöstä omaan energiakenttääni, tai sitten sitä on noussut jostakin sisuksista tietoisuuteen. Kehitin erinomaisen tavan päästää tästä energiasta irti. Maadoitan itseni niin, että kuvittelen omasta kehostani, hieman häntäluun yläpuolelta, kirkkaan valopylvään joka kulkee maan keskipisteeseen asti. Kiinnitän sen molemmista päistä tiukasti kiinni parhaaksi katsomallani tavalla, yleensä solmimalla.
Kun maadoitus on paikallaan, kuvittelen kaiken negatiivisuuden omassa energiakentässäni harmaaksi savumaiseksi aineeksi. Tätä ainesta kasaan energiakehoni käsillä ja siirrän maadoitukseen, josta se vapautuu takaisin maahan ja neutralisoituu siellä. Tämä tapahtuu aikomuksen ja visualisoinnin kautta, ”näen” oman energiakenttäni puhdistuvan harmaudesta, joka edustaa negatiivista energiaa. Kun olen puhdistuksessa valmis, tuon vielä ylhäältä päin kruunuchakran kautta uutta, puhtaan valkoista energiaa tilalle, ja täytän sillä koko energiakenttäni. Lopuksi uusin vielä maadoituksen eli päästän irti vanhasta valopylväästä ja luon tilalle uuden.
Olo on aina tämän jälkeen todella paljon parempi kuin aloittaessa. Negatiivisuus on poissa, luottamus tilalla ja aikaa on mennyt parhaimmillaan muutama minuutti. Puhdistusta voi vielä tarvittaessa tehostaa niin, että hengittää syvään sisään, ja uloshengityksellä kuvittelee kaiken negatiivisuuden valuvan omasta kehostaan energiakentän puolelle, josta sen ohjaa maadoitukseen samalla tavalla kuin edellä. Tätä hengitystä ja siivoamista muutama kerta tekee ihmeitä.
Nyt jos mietit että mistä tiedän missä maan keskipiste on, niin se on siinä missä päätän sen olevan. Päätän, että valopylväs ylettyy keskipisteeseen asti, kuvittelen kohdan johon se kuuluu, ja kiinnitän sen sinne. Sen jälkeen se on juuri oikealla paikallaan.
Tuntuu siltä, että elämä ja ympäristö pyrkii jatkuvasti sysäämään pientä ihmistä epätasapainoon, ellei ole kaiken aikaa varuillaan. Eihän sitä nyt koko ajan pysty tietoisena pysymään, vaan epätasapainon ilmetessä on parempi ottaa pieni hetki itselle ja korjata tilanne. Sen jälkeen on jälleen valmiimpi kohtaamaan elämän realiteetteja paljon suuremmalla kapasiteetilla.
0 kommenttia